MERTA NÄKYVISSÄ

Lähettiin vähän lomailemaan Hua Hiniin täältä kaupungista, täydellinen hiljaisuus ja merinäköala meitä odottikin niinku toivottiin. Vastapainoa tälle motarinvarressa asumiselle:D Listasin vähän loman sattumuksia, kohokohtia, ja muita kivoja hetkiä miniloman varrelta...

1. Matkaa Hua Hiniin on meiltä noin 300km pöyreesti joka taittui suurimmaksi osaksi kotoisella 15 paikkasella minibussi Hiacella, joita täällä kutsutaan MINIVAN:eiksi. Hiace oli täynnä, niin täynnä ihmisiä ja matkatavarat tukkivat jalkatilan. Tunnelma oli tiivis mutta hintakin oli vaan 200THB/pää!

Rennosti vanilla, eihän siellä mitään turvaistuimia lapsille, oo vaan Ruben istuu sylissä ja kellään ei oo turvavöitä..Ihan normaalia!

Minivan-HIACE

2. Hua Hiniin saavuttua piti pongata taksi, joka ei ollutkaan ihan niin helppoa kuin täällä kotona bangkokissa.. Mittari takseja ei juuri näkynyt, joka olisi ollut huomattavasti edullisempaa lystiä.. Saatiin sitte vihdoin joku paikallinen "turistitaksi" siis mies joka kuskas omalla suht vanhalla räppänällä meijät kohteeseen. Matka taittui mukavasti kunnes PAM, ja auton toinen eturengas tippui kaivoon ja etupää makasi puoliksi auton pohjanpäällä. Enkä yhtään ihmettele että putos, ku tiessä on metri kertaa metri kaivoja joissa vain ohut vaneri päällä....:O Lopputulosta en tiedä, tuli siihen ainakin apujoukkoja äkkiä laskettuna väh. 30hlö eri suunnista, mutta me katottiin paremmaks taittaa loppumatka kävellen, ku oltiin niin lähellä hotellia. 

HUPS.. kuinka tuos nyt noin kävi..

3. Hotelli, PalmBeach Resort sijaitsi rauhallisella paikalla tarkalleen ottaen Pranburissa josta oli noin 20km Hua Hiniin,  onneksi silti aivan meren vieressä, mutta tarkalleen ottaen muuten aivan jeerassa. Mopo tai joku muu kulkuneuvo siellä olis pitäny olla jos olis kauvemmin kun tuon kolmeyötä ollu. Olis varmasti saanut moponkin vuokrattua mut aateltiin et ollaan vaan muutama päivä niin otetaan se rennosti hotellin altailla oleillen ja auringosta nauttien.. 

PALM BEACH RESORT

Hotellimaksuun sisälty aamiainen, hyvin englantilainen sellainen.

4. Kun varasin hotellia jostain nettisivulta, katoin että hotellia oli paljon kehuttu, mutta ei kyllä turhaan. Ja ei muuten hotellin siisteyteen, palveluun tai henkilökuntaan oltu yhtään pettyneitä. Henkilökunta oli tavanomaisesti niin ystävällistä ja huolehtivaista kun Thaimaalaiset yleensäkin. Suosittelen hotellia jos haluaa täydelliseen rauhallisuuteen ja näkemään paikallisten elämää, Pranburi ei tosiaan ollut mikään turistirysä! Mutta auto tms, muu kulkupeli jolla liikkua kannattaa olla vuokrattuna!

Taidetta pyyhkeillä

5. Kulkukoiria joita täällä Thaimaasta löytyy oli vielä noin kolme kertaa enemmän pelkästään Pranburissa, ne ehkä pieni miinus lomalle, varsinkin jos koiria yhtään pelkää.. ei ne kuulema mitään tee mutta en silti luota täysin ku ne lähes poikkeuksetta lähtee seuraamaan perään kun siellä käveli.

Jos joka kadunkulmas oli vähintään kolme koiraa niin löyty sieltä kekkojakin vai miten se sitte kirjotetaankaan.. tuollasia limasen lelun näkösiä. mut ei onneksi hotellihuoneesta sentään..

6. Sunnuntaina lähettiin paikallisten mukaan Pranburin National Park:iin. Kokemuksena todella mukava, ite ku on aivan turisti eikä tiiä mitä kannattaa käydä kattomassa.. Puisto oli tiheetä puustoa jonka läpi meni rakennettu "siltapolku". Polun varrelta olis päässy myös jokiveneilylle huikeaan 100THB hintaan. Meillä oli kuitenkin niin kiire ettei keritty sitä kokemaan..Mikä kyllä vähän harmitti Joonasta varsinkin.:/

Pranburin joki

Puiden juuret kasvo jokseenkin maan yläpuolella..

7. Puistokierroksen jälkeen suunnattiin Hua hinin keskustaan, kun hotellimme omistaja ja hänen ystävä halusivat viiä meijät syömään thaimaalaiseen BBQ-ravintolaan. Ravintolassa katalogista tilattiin rakka-aineet eli lihaa, kasviksia, salaattia, äyriäisiä yms jotka sitten itse valmistettiin pöydän keskellä olevassa kaasukeittimessä.. päästiin me puikoillaki syömään, vaikkei siitä mitään tullutkaan. Kiva kokemus oli kyllä! 

Oikealla takana hotellimme omistaja ja edessä hänen ystävä joka vei meitä omalla autolla ympäri Hua hinia, ihan omasta ystävällisyydestään, että viihdyttäis mahd. hyvin!:)

Ei ihan ois nälkä lähteny jos ois noilla joutunu syömään, ystävällisinä jälleen pyysivät meille haarukan ja lusikan avuksi:D ja tuossa takana kaasukeitin missä valmistettiin meidän ruoka.

Salaattia, kaalta, nuudelia, mustekalaa yms.. kaikki tietysti ensin keitettiin,

8. Sunnuntai iltana lähettiin vielä hotellimme omistajan ystävän kanssa Hua Hiniin uudestaan, kun hän halusi viedä meidät siellä olevaan Night Marketiin. Tämä oli siis näin suomalaisen näkökulmasta iltatori jossa oli monenlaista taiteilijaa ja suunnitteliaa, jota myivät omia tauluja, pilapiirroksia, avaimenperiä, vaatteita ja laukkuja. Sekä keskellä aluetta oli kymmeniä ruokapaikkoja joista sai portilta ostamillaan arvolipukkeilla ostaa ruokaa/juomaa/hedelmiä yms. Etenkin ruoka oli tosi hyvää! grillatut, suolatut, maissit,NAM!

9. Ja lopuksi niin huolehtivaiset Thaimaalaiset, Minivan tuli hakemaan meidät hotellin pihalta meille haluamaan aikaan kun  hotellin henkilökunta sen tilasi meitä varten.. Ja kun saavuttiin takas kotiin piti meijän ilmottaa hotellille vielä et perillä ollaan...:) 

Allas selfie, ainakin Ruben nauttii olostaan! 

Uima-leluja tietysti! 

Ankkaa oli kiva vinguttaa..:D

Kaikkea pitää saada mitä isi tai äiti syö..:))

 

Kop-Kun-Ka, Jenna

KOTI THAIMAASSA

Nyt uutta tekstiä ja äkkiä, enhän mä voi LOMALLA olla muka näin kiireinen ja kun vielä ennen lähtöä surin että on mulla ainakin joku juttu mitä PITÄÄ tehdä ettei aivan tylsisty ja oo toimettomana; päivittää blogia. Mutta tässä se nyt nähdään ja pakko kai se on itellekki myöntää että tekemistä on riittäny vaikkei tarvikkaan tehdä mm. ruokaa koko puoleenvuoteen, koska kulttuuri erot käskee käy syömäs ulkona jokapäivä ja sitäpaitsi se on paaaaljon halvempaa käy valmiille ruualle täällä ku ostaa ite tarvikkeet ja saatika viel osaa valmistaa jotain syömäkelposta näistä aineksista/mausteista..

Alakerran ravintolan ruokaa, hintaa oli 45batia..:)

                                       

Asunto ulkoapäin.

                                     

Niin siis tottuminen on ollut uuteen kulttuuriin ja on se vain tajuttava itsekkin, etten mä tee koko puoleenvuoteen ku voitele leivän illalla tai aamulla ja mikrossa Rubenille puuron. Luksusta etten sanois, ja nyt se jo pikkuhiljaa tuntuukin ihan jees ajatukselta, kuukausi sitten ei olis tullut kuuloonkaan jos olisin tienny että kun astut asuntoosi sisään siellä on van sohva, sänky(sekin ilman petaria) ja ruokapöytä ja tuolit... en olis kyllä ryhtyny tähän leikkiin! :D

 Mut nyt jo ihan eri meininki kun saatiin hommattua tänne mikro, jonkun sortin vedenkeitin/kattila sekä pienin marketista löytyvä jääkaappi jota ilman ei voi länsimaalainen elää..(Thaimaalaisille normi juttu ku kaupasta haetaan iltapala ku on sen aika jne). "hellaa" kun oltiin metsästämäs tajuttiin ettei me löydetä marketeista muuta ku kaasuhelloja ja se tuntu hiiieman liian vaaralliselta vaihtoeholta tänne kämppään.. löydettiin sit jonkun sortin kattila/paistinpannu viritelma, joka lämpenee töpselillä. Mutta turhaan silti koska pikkuhiljaa ollaan tultu siihen tulokseen ettei tosiaaan osata laittaa ruokaa mikä olis hyvää, koska niin eri ainekset ja niinku edellä jo sanoin se on myös paljon kalliimpaa lystiä ite väsätä ruokaa niin miksi turhaan vaivautua kun halvemmalla (2hlö syö noin 100 batilla= 2,5e täs asunnon alla olevas ruokalas:D)

Niin piti tehä postausta ja kuvakollaasia meijän jo kodiksi muodotuneesta asunnosta täällä thaimaassa.. no nyt on kerrottu vähän kodin "rakentamista" omanlaiseksi myös..:)

Puistoaluetta..

Asuntolan uima-allas ja takana näkyy meijän parveke:)

Kuntoiluunkin hyvät ja ilmaiset mahdollisuudet

Jparkin oma autopesula/vahauspalvelu.. hinnoista en sen enempää ymmärrä kun ovat thaiksi ilmaistu mut kallein palvelu oli 500batia minkä huomasin = vähän yli 10e.. liekkö tuo auton vahaus käsin..:O :D

Puiston vieressä on lukuisia ravintoloita ja kahviloita sekä pieni 7 eleven ruokakauppa

Rubenin oma paikka tietysti:)

Olohuoneen puolta

"Tupakeittiömme":D jossa nyt hankittuna mikro ja jääkaappi.

Pieni ja sievä ruokailuryhmä, siitä huolimatta kaikki ovat tervetulleita käymään täällä!:)

makkari ja luksus sänky ILMAN petaria....:O

Koko seinän kokoinen ikkuna/ovi parvekkeelle

Alussa kun asuntoon tultiin, tuntu et koko kämppä on aivan pettymys, liekkö vuorokauden valvomisen, hirveän nälän ja alkushokin ansiota.. Nyt kun on kerinnyt asiaa vähän sulattelemaan ja saamaan asunnosta edes vähän meidän näköisen JA kun on nähnyt miten täällä monet muut paikalliset ihan oikeasti asuu niin tämä asunto todella tuntuu jo kodilta ja käypältä puoleksi vuodeksi meille! Oletteko samaa mieltä?:)

SIRINDHORN INTERNATIONAL INSTITUTE OF TECHNOLOGY

Valmistelut vaihtoa varten

Aloitin valmistelut vaihto-opiskelua varten jo viime vuoden alussa. Pitkä hakuprosessi kesti noin puolivuotta. Koko hakuprosessi oli erittäin rankkaa, kun en itse ollut varma lähdenkö vai enkö lähde opiskelemaan ulkomaille erittäin huonon kielitaidon takia. Englannin osaaminen liikkuu alkeet 1 tasolla. Syksyllä sain kuitenkin hyväksynnän opiskelupaikasta ja kohteeksi valikoitui Thaimaa. Aika kävi lyhyeksi ja lentoliput oli tilattava. Opiskelu ulkomailla alkoi pelottaa ja jännittämään ihan sairaasti. Syksyn enkun tunnilla olin pihalla ku lumiukko, kun jotkut vaihtarit suomessa puhui mulle enkkua ja ainoastaan tämän takia vaihtarina eläminen hirvitti. 

Thaimaassa

Nyt olemme kuitenkin Thaimaassa. Eilen tiistaina minun täytyi tehdä vuokrasopimukset kuntoon ja illalla tapasin minun Thaimaalaisen tutorin. Pelko oli jotain ihan käsittämätöntä. Ravasin edestakasin ympäri asuntoa ja mietin miten ikinä selviydyn, kun joudun puhumaan tosiaan englantia. Minun tutori Jinny haki minut autolla asunnoltani ja lähdimme illalliselle. Automatkalla ensimmäiset sanat oli jotain kaikkea muuta mitä minun olisi pitänyt sanoa. Mietin että minähän olen jo opiskellut koulussa englantia jopa yli 10 vuotta enkä muista ala-asteelta opittuja sanoja. Thaimaalaiset ovat kuitenkin onneksi erilaisia kuin suomalaiset. He ovat erittäin ystävällisiä eikä piittaa, jos jokin menee pieleen. Tämän huomattuaan, kielitaito muuttui radikaalisti. Ravintolassa juttelin täyttähäkää englantia ja itsekseen mietin, että minähän osaan.:D 

Ensimmäinen koulupäivä

Koulupuku ja kaikki, luulis tarkenevan..;D 

                     

Koulu alkoi tänään keskiviikkona kello 9.00. En nukkunut viimeyönä juuri lainkaan. Lähdin koululle ja mietin itsekseni, että hyvin se menee. Päästyäni kouluun, näin hississä toisen vaalea-ihoisen eurooppalaisen. Kysyin varovasti häneltä  -Are you also exchange student- ja siitä se juttelu taas alkoi. Opiskelijoita on Saksasta, USA:sta, Mexicosta, Japanista, Australiasta, Etelä-Koreasta ja minä Suomesta. Nyt ensimmäinen koulupäivä on takana. Täytyy todeta että oon kyllä aika pihalla. En tiedä mm. koulun järjestyssääntöjä enkä tiedä millon seuraavaksi tätyy mennä kouluun. Se kyllä mainittiin, mutta arvata saattaa, että ohihan se meni. 

Ehkä tämä tästä......

My School

-Jonttu

FINNAIR LENTO AY 089 --> BANGKOK

Ajattelin kirjoittaa vähän ajatuksia lennosta muun muassa pienen, uteliaan, ja energisen pojan kanssa... millaista se sitten oli, ehkä joku sitä miettii.. Lento oli siis suora Finnairin 9.30h kestävä lento. Mietimme kyllä kun lentoja kateltiin tänne niin hieman halvempia reittilentoja mutta lennon kesto ja mukavuus olisivat varmasti olleet aivan toista luokkaa kun tämä mihin nyt päädyimme ja millä turvallisesti pääsimme perille asti 1.1.2015.

Sinne jäi koti Suomi...

Isin paikalla:D

Meillä ei ollut Rubenille erillistä lastenpaikkaa, tai sitä koppaa mihin voi lapsen nukkumaan laittaa koneessa vaan Ruben matkusti sylilapsena ja istui koko lennon joko minun tai Joonaksen sylissä. Saimme aivan sattumanvaraiset paikat koneesta mutta tuurimme osoittautui omasta mielestä aivan hyväksi koska saimme koneen toisenpuolen kaksi vierekkäistä paikkaa ikkunan vierestä josta pääsi kätevästi koneen toiselle käytävälle eikä vessakaan ollut kaukana!:) 

Jännitin lennossa erityisesti nousuja ja laskuja pienen pojan puolesta, varsinkin kun Rubenilla oli päällä tietysti elämän ensimmäinen korvatulehdus ja aivan kauhea räkätauti.. mutta huoli osoittautui täysin turhaksi sillä heti koneeseen päästyä poika oli niin väsynyt etten kerennyt kuin istua tuoliin niin nukkui hän jo tyytyväisesti mun käsivarteen nojaten, eikä herännyt koko nousun aikana!Eikä  Laskukaan mennyt oikeestaan yhtään huonommin , koska ruben ei sillonkaan paljon valittanut oloaan vaan joi vettä välillä ja leikki leluilla.. 

Ihan väsynyt matkalainen

                                              

10Km korkeuksissa

Välillä jalkotilassa leikkien..

Muuten lennon kulku oli myös erittäin kiva kokemus kaikin puolin, ja ei todellakaan tuntunut niin pitkältä kun lennon pituus oli, ehkä siksi että Ruben viritteli mullekkin sopivin välein aktiviteettia, kuten lelujen nostelua lattialta, syöttämistä, tai muuten vaan hänen viihdyttämistä unohtamatta sitä että Ruben nukkui lennon ajasta ainakin 6h (yölennon paraspuoli!!)

Saimme lennon aikana illallisen heti nousun jälkeen, sekä aamupalan kaksituntia ennen laskua. Koko lennon aikana oli myös mahd. hakea ilmatteeksi juomista (limpparia, mehua, vettä yms) lentoemänniltä. 

Kanakastiketta ja nuudeleita, hyvää oli ainakin kun oli niin nälkä!

                                

Bangkokiin saavuimme n. 7.30 aamulla tätä thaimaan aikaa josta suuntasimme laukkumerkkien (koska ei tuosta paikallisesta kielestä ihan vielä oo selville päässy)  perässä jäätävän isolla lentoasemalla ja löysimme paikan missä meidät kuvattiin jokaiset yksitellen ja tarkitsettiin passit ja viisumit.. tämän jälkeen etsimme kaikki laukkumme ja tavaramme mukaan ja suuntasimme kohti taksijonoa ja ------> yhensortin seikkailua kohti tuntematonta.

Matkalaukut löydetty ja turvallisesti maankamaralla..