ONKO IHAN PAKKO?

Niin, tiedon piti tulla vasta marraskuun puolessa välissä ja nyt eletään lokakuun 23. päivää. Vaikkei sillä ilmoituksen ajankohdalla sinäänsä niin väliä oo, olisin jokatapauksessa haukkonu henkeä hetken tiedon saannin jälkeen olis ilmotus tullu huomenna tai vasta kuukauden päästä..  Joonas siis soittaa mielissään ja kauhissaan ja vähemmän mielissään että tuli hyväksyntä kirje! minä:"siis mihin?!" J:" niin vaihto-opiskelu varmistu..." niiiiiin, siis puoleksi vuodeksi miljoonakaupunki Bangkokiin, minä pienen pitäjän tyttö!? Ajatukset meni kyllä laidasta laitaan, voitte vaan kuvitella... Puolivuotta kaukana kotoota, ilman ystäviä, vieraassa kulttuurissa ynnä muuta sellaista.

Mistä hyvät ja edulliset lennot, entä viisumin hommaamiset kun J saa ne helposti kyllä koulun kautta mutta me, minä ja R.. Ei kuulemma oo niin yksinkertasta, pitää ihan tosissaan puhua thaimaan suurlähetystön työntekijä ympäri että homma onnistuu.. (kauhulla odotan ensimmäistä ja toiv. viimistä suurlähetystö reissua!) NIIIN ja entä asunto, se nyt on varmasti niin kiven alla että! Tai kyllähän noita asuntoja näyttää olevan tyrkyllä nettisivut pullollaan mutta kuinka se sitten käytännössä onnistuu että meillä varmasti on asunto siellä kun sinne saavumme.. siitä ei varmaan oo varmuutta ennen kun saavumme itse paikalle.  Tai että asunto olis edes suurinpiirtein näin suomalaisen silmin asuttavan näköinen ja inhimillisen matkan päässä J:n koululta ettei matkoihin mene jo se 3h ruuhkan kanssa, vaikken mitään luksusta asunnolta odota, mitä nyt uima-allasta ja kuntosalia toivon asunnon yhteyteen.. heh.:D No olis ainakin jtn muuta tekemistä kun neljän seinän sisällä oloa kun en kuitenkaan ulos uskalla lähtä yksin päivisin ainakaan alussa. Mutta kyllähän se turkoosi vesi ja ne hiekkarannat ja tietysti ikuinen lämpö vähän kieltämättä houkuttaa ja on hyvänä vetonaulana tässä projektissa! Mutta tästä se lähtee kun jostain on aloitettava.


                                

                                

Noh, nyt alkaa varsinainen tunteiden sinfonia sitte ainakin kaks kuukautta eteenpäin ja ehkä muutama tuskainen selvittely suuntan jos toiseen. Haluan kuitenkin ajatella niinkuin kaikki ihanasti tsemppaa meitä että varmasti ihana ja ikimuistonen kokemus, eikä toista tällaista tilannetta varmasti tuu eteen enään niin oishan se TYHMÄÄ jättää tilaisuus käyttämättä. Asioilla on yleensä tapana järjestyä vaikka se välillä mahottomalta tuntuukin niin luotan tässäkin asiassa nyt siihen.

Otan mielellään kokemuksia ja hyviä neuvoja mitä ottaa huomiaan, vastaan ilomielin jos jollain sellasia on ja kirjoittelen vaihtoon lähdön eri vaiheista ja mahdollisista todennäköisistä kompastumisista täällä blogissa ja tietysti sitten koko vaihdon aikana elämästä suurkaupungista, joten jääkäähän seurailemaan jos suinkaan kiinnostaa!