SUNNUNTAI SALAATIT

Aamulla kun heräsin ja erehdyin suoraan sanoen avaamaan pimennysverhon makuuhuoneessa, ajattelin että parempi kun olisin pitänyt verhon vaan kiinni. Ulkoa paljastui nimittäin mitä harmaimman näköinen ja sateinen ilma. Ilma mikä ei todellakaan houkuttanut laittamaan edes nenänpäätä ulos. Oli siis keksittävä jotain mielen piristystä tämän päivän selättämiseksi. 

Hetken mietinnän jälkeen päätimme laittaa yhdessä Juulian kanssa meille hyvää syömistä sen sijaan että toisena vaihtoehtona olisi ollut lähteä johonkin ulos syömään. Kehittelimme muutamista raaka-aineista oman pienen salaattibuffetin josta jokainen saisi koota oman mieleisensä saalaatti annoksen. Tässä hieman kuvia hyvästä ja fressistä ruuasta, tietysti jälkiruokaa unohtamatta! 

Tästä syyspäivästä selvittiin miten muutenkaan kuin nauttimalla hyvästä ruuasta ja seurasta.

Suosittelen lämpimästi salaattibuffettia kaikille jos haluaa hyvää mutta helppoa tarjottavaa vaikka ystäville.

JUHLAKAMPAUS

Kerrankin, niin harvoin nykyään, sen jälkeen kun kotoa on omilleen lentänyt joku on laittamassa minulle hiuksia juhliin jotenkin hienommin kun perusponnarille tai muuten miten nyt ikinä itse kerkeää (aina tulee kiire vaikka alottaisi kuinka ajoissa) ja viitsii ja pystyy ja taidot riittää. Siskoillani kun tuo hiusten laitto käy kädenkäänteessä kuhan tietää mitä haluaa. Tällä kertaa siis häihin lähdöstä ei tarvinut hiusten puolesta ressata, ja homma hoituikin Juulialta paremmin kun taas edes osasin toivoa, olin nimittäin todella tyytyväinen kampaukseen sekä siihen ettei itse tarvinnut ressata hiusten laittamisesta tällä kertaa. Tässä vähän hiustenlaiton vaiheesta ja pari kuvaa valmiista kampauksesta. 

                                                                 

Ensin tupeerattiin hiustyvi ja kiharrettiin hiusten latvoista apuna käyttäen suoristusrautaa..

Sitten tehtiin letti ns. "nurinpäin" eli koholle hiusten päälle edestä minulta jakauksen oikealta puolelta ja alettiin lopuista hiuksista tehdä nutturaa hieman enemmän vasemmalle puolelle päätä ja laitettiin letti menemään vähän epäsiistin kiharanutturan päältä..

Iso kiitos Juulialle! Tuolta tuo lopputulos sitten näytti. Mitäs tykkäätte?

ONKO IHAN PAKKO?

Niin, tiedon piti tulla vasta marraskuun puolessa välissä ja nyt eletään lokakuun 23. päivää. Vaikkei sillä ilmoituksen ajankohdalla sinäänsä niin väliä oo, olisin jokatapauksessa haukkonu henkeä hetken tiedon saannin jälkeen olis ilmotus tullu huomenna tai vasta kuukauden päästä..  Joonas siis soittaa mielissään ja kauhissaan ja vähemmän mielissään että tuli hyväksyntä kirje! minä:"siis mihin?!" J:" niin vaihto-opiskelu varmistu..." niiiiiin, siis puoleksi vuodeksi miljoonakaupunki Bangkokiin, minä pienen pitäjän tyttö!? Ajatukset meni kyllä laidasta laitaan, voitte vaan kuvitella... Puolivuotta kaukana kotoota, ilman ystäviä, vieraassa kulttuurissa ynnä muuta sellaista.

Mistä hyvät ja edulliset lennot, entä viisumin hommaamiset kun J saa ne helposti kyllä koulun kautta mutta me, minä ja R.. Ei kuulemma oo niin yksinkertasta, pitää ihan tosissaan puhua thaimaan suurlähetystön työntekijä ympäri että homma onnistuu.. (kauhulla odotan ensimmäistä ja toiv. viimistä suurlähetystö reissua!) NIIIN ja entä asunto, se nyt on varmasti niin kiven alla että! Tai kyllähän noita asuntoja näyttää olevan tyrkyllä nettisivut pullollaan mutta kuinka se sitten käytännössä onnistuu että meillä varmasti on asunto siellä kun sinne saavumme.. siitä ei varmaan oo varmuutta ennen kun saavumme itse paikalle.  Tai että asunto olis edes suurinpiirtein näin suomalaisen silmin asuttavan näköinen ja inhimillisen matkan päässä J:n koululta ettei matkoihin mene jo se 3h ruuhkan kanssa, vaikken mitään luksusta asunnolta odota, mitä nyt uima-allasta ja kuntosalia toivon asunnon yhteyteen.. heh.:D No olis ainakin jtn muuta tekemistä kun neljän seinän sisällä oloa kun en kuitenkaan ulos uskalla lähtä yksin päivisin ainakaan alussa. Mutta kyllähän se turkoosi vesi ja ne hiekkarannat ja tietysti ikuinen lämpö vähän kieltämättä houkuttaa ja on hyvänä vetonaulana tässä projektissa! Mutta tästä se lähtee kun jostain on aloitettava.


                                

                                

Noh, nyt alkaa varsinainen tunteiden sinfonia sitte ainakin kaks kuukautta eteenpäin ja ehkä muutama tuskainen selvittely suuntan jos toiseen. Haluan kuitenkin ajatella niinkuin kaikki ihanasti tsemppaa meitä että varmasti ihana ja ikimuistonen kokemus, eikä toista tällaista tilannetta varmasti tuu eteen enään niin oishan se TYHMÄÄ jättää tilaisuus käyttämättä. Asioilla on yleensä tapana järjestyä vaikka se välillä mahottomalta tuntuukin niin luotan tässäkin asiassa nyt siihen.

Otan mielellään kokemuksia ja hyviä neuvoja mitä ottaa huomiaan, vastaan ilomielin jos jollain sellasia on ja kirjoittelen vaihtoon lähdön eri vaiheista ja mahdollisista todennäköisistä kompastumisista täällä blogissa ja tietysti sitten koko vaihdon aikana elämästä suurkaupungista, joten jääkäähän seurailemaan jos suinkaan kiinnostaa!

VIIKONLOPUN HELMIÄ

Sain lauantaina sanoisinko harvinaita vieraita käymään! Kaksi ihanaa kauppis ajan tyttöstä matkusteli ihan meitä varten Helsinkiin päiväksi. (Onneksi on olemassa edullinen Onnibussi tällaisia pikavisiittejä varten!) Tytöt eivät olleet nähneet vielä pikku miestäkään ja Ruben saikin tytöt lumottua hyvin puoleensa heti alkajaisiksi.

Lauantaiseen Helsinkipäivään mahtui kaikenlaista.. mm. heti kun tytöt tulivat lähdettiin metsästämään kirpparia jostain päin kaivaria.. tais meillä osoitekkin olla mutta kovasti puhelimen navigointikykyyn kiersimme samalla kaivarin rannat etsien tätä kyseistä kirpparia minkä nimeä en edes enään muista. Kirpparikin sinäänsä taisi olla vähän pettymys meille kaikille, tai mitään hirveitä löytöjä sieltä emme tehneet. NOH tulipahan ainakin päivän urheilutkin samalla.:) 

Päätimme yhteisesti että takas ei kävellä tai meillä menee koko tyttöjen olo aika urheiluksi... ja nälkäkin oli jo joten hyppäsimme ratikkaan ja ratikka vei meidät onnellisesti melko lähelle ravintolaa johon ajateltii mennä syömään. Vapiaano Helsingin keskustassa rautatientorin kulmassa ei minua ainakaan ole vielä kertaakaan pettänyt, siis ruoka on HYVÄÄ... Niin mutta ne jonot!! Olimme kaikki tyytyväisiä kuitenkin loppujen lopuksi hyvästä ruuasta vaikka jonotukseen meinasi mennäkkin hermot, muutamaan otteeseen. Suosittelen siis lämpimästi Vapianoa jos sielläpäin liikkutte!

Ruokailun jälkeen suuntasimme kamppiin vähän kiertelemään kauppoja ja lopuksi kahville/ smoothielle foorumin. Oli kiva pitkästä aikaan ihania ystäviä ja jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin, toivottavasti seuraavaan näkemiseen ei veny yhtä pitkään!!

Kiitos tytöt mukavasta päivästä!

Sunnuntaina tuli täyteen yksi vuosi lisää elämänkokemusta ja mittarissa on nyt 21. Hui kun aika menee nopeesti. En mitään erikoista kyllä tuolta päivältä silti odottanut, nykyään kun tuntuu että se on päivä muiden joukossa toisin kun kymmenen vuotta sitten.. Sillon oli tiedossa isot kemut ja oikeesti tuntui siltä että on jokin erikoinen päivä. Mutta nykyään ei synttäripäivältäkään kannata edes odottaa mitään suurempia ettei pety, ja toisaalta ei sitä vanhenemista enään niin edes toivo, niin miksi juhlia?! 

Rakas mieheni oli tämän päivän kuitenkin muistanut pienellä ihanalla paketilla josta olin kyllä enemmän kuin otettu! Hän oli käynyt kultakaupasta valitsemassa ite mulle hopeisen Thomas Sabon suunnitteleman rannekorun ja tykkäsin kyllä paljon! Koru on just minun tyyliin sopivan simppeli mutta kuitenkin nätin näköinen jota voi käyttää minusta ihan arkenakin jos tykkää!

SYKSY

Pieni auringon pilkahdus sai meidät haistelemaan syksyistä, viileää ilmaa. Päästiin myös vihdoin käyttämään meidän vielä vähän reiluhkoa wf-haalaria jota ilman ei olisi kyllä enään tarjennut! Sanoisinko että tulevaa talvea enteilevät kylmät ilmat pääsee aina vai yllättämään, vaikkakin kalenterista kun katsoo ei päivämäärä ja ulkoilman lämpötila ole mikään hassu yhteensattuma. Sitä kun aina vaan silti ihminen elelis niin mielellään vähän lämpösemmissä keleissä, niin ettei nenänpää heti ulos astuessa ole jo aivan kirkkaan punainen. NOH, kyllähän tuon kylmyydenkin selättää kunnon hyvällä vaatetuksella joita on kaupat pullollaan tällähetkellä.

Olen tainnut pahemman kerran jämähtää ajatukseen että "eihän meidän vauva muuta kuin makoile vaunuissa tiukasti kapaloon käärittynä". Huomasin nimittäin että pienet villaiset lapaset eivät taida enään näillä keleillä riittää pitämään edes mieltä lämpimänä. Poika kun ei enään suostukkaan pelkästään makoilemaan vaunuissa vaan pontevasti istuskelee keinussa ihmetellen kovasti ohimeneviä ihmisiä. On siis lähdettävä metsästämään lämpimmät ja käytännölliset rukkaset tulevia ulkoiluja varten!

Mukavia syksyisiä ulkoiluja kaikille!