NAISTENPÄIVÄ

"On monta syytä muistaa päivä naisten, niin nuorten, vanhain, kaikkein kaunokaisten. Kuin mummin, äidin, kullan oman armaan, he ansainneet on huomion sen varmaan!"

Ihanaa Naistenpäivää kaikki naiset! Muistakaa toisianne vaikka yllätysvierailulla ystävän luona, se jos joku saa piristymään synkeämpänäkin päivänä!:)

LOMALLE LOPS

Seuraavalle viikolle meillä ei oikeestaan oo mitään muuta ohjelmaa kun ottaa kaikki ilo irti lomailusta, unohtaa ajankulku mahd. hyvin ja nauttia ystävien seurasta ja ehkä vähän myös auringosta! Nimittäin tämä pieni perhe suuntaa nyt ensin kohti Don Muangin lentokenttää josta meillä on lento Phukettiin. Phuketissa meitä ootteleepi ihanat ystävät ja mm. pieni kummityttö prinsessa! <3  Ehkä lomatunnelmista seuraavan kerran jotain..

Niin ja muuten muistakaahan kaikki vaimojen miehet, ystävät, poikakaverit, ja muut ihania ystäviä tuntevat ja omistavat, huominen Naistenpäivä! Vielä kerkee kukkakauppaan tai muuhun markettiin ;)

Lepposta ja aurinkoista lauantaita kaikille!

MALLIHOMMIA

Mitäpä muutakaan mä täällä päivät pitkät tekisin ku kuvailisin tuota meidän pientä päivänsädettä. Joka osaa kyllä muuten jo näyttää myös omaa luonnettaan. Pitkäjänteisyyttä löytyy ihan äidinkin edestä. En voi käsittää sitä tahtoa mitä voi pieneltä pojalta löytyä jo 10kk iässä, esimerkiksi päiväunien suhteen. Ei olla ihan samoilla linjoilla joka päivä, ettei muka tarvita kun ne yhdet korkeintaan 45min tirsat.. Ehkä tämä on tätä ikää tai sitten meillä ei vaan enään yksinkertasesti muka tarvita lähes päiväunia lainkaan vaikka olenkin siitä aivan erimieltä, viimeistään iltapäivän saapuessa ja tuoden sen pienen ystävän nimeltä känkkäränkkä mukanaan.

Ei taida olla vielä ainakaan kovin montaa postausta mistä ei Rubenista kuvia löytyisi, eikä tule kyllä poikkeusta vielä tämänkään postauksen kohdalla. On niin paljon ihanampi ottaa kuvia kun ne onnistuvat lähes aina. Toista se olis jos itestä alkas yrittää vastaavaa.

Tänään meillä oli päällä Me&I ihana vanhempaa kuosia olevan t-paita ja Polarn O. Pyret :in normi mustat leggarit.

On muuten ihana pukea päälle välillä ns. kunnolla. tarkoitan siis juurikin noita leggareita, kun tuntuu et sais kokoajan olla ilman vaatteita ettei olis poika yltäpäältä aivan hiessä.. Tämä kylläkin mahdollista oikeastaan vaan kotona tai muualla ilmastoidussa tilassa.

MAKHA BUCHA -DAY

Maassa maan tavalla ja maan kalenterin mukana. Täällä kun on elellyt on todella ollut se normaali oma kalenteri hukassa. Täällä eletään tämän maan kalenterin mukana, ja ei jotenkaan edes osaa ajatella että nyt on laskiainen, tai runebergin päivä tms muu vastaava. Noihin päiviin kuuluu niin oleelliseti myös se Suomen talvi, kevät ja yleensäkin olosuhteet. Eikä todella tämä tasainen lämpö tai Thaimaan ympäristö muutenkaan, Teidän päivitysten perusteella facebookissa tai muualla pysyy onneksi vähän ajanhermoilla. :)

Eilen täällä vietettiin Makha Bucha- päivää. Googlettelin mitä tämä päivä oikein oikeasti täällä tarkoittaa, muuta kun että se on vapaa-päivä kaikilla ja esimerkiksi eilisen koe Joonaksella on siirretty tälle päivää tämän takia. Tämä päivä on siis buddhalaisten juhlapyhä, jota vietetään joka vuosi kolmannen lunaarisen kuun täydenkuun aikaan buddhalaisen uskonnon tärkeän tapahtuman muistoksi. Tällöin buddhalaisilla on ympäri kaupunkia erilaisia tapoja viettää tätä päivää ja kokoontua temppeleihin suurin joukoin.

Meillä täällä vieteltiin kuitenkin ihan normaali arki päivää. Joonaksella jo muutaman päivät on mennyt kokeisiin lukiessa ja me Rubenin kanssa ollaan sitten yritetty keksiä tekemistä ettei häirittäis koelukua pahasti. Onneksi kokeet on pian tältä erää loppu ja meitä odottaa  yli viikon loma Phuketissa ja ehkä siinä lähi saarissa!:) Sitä odotellessa!

Tämmöstä kuului meidän keskiviikko päivään , thaimaalaiseen makha bucha-päivään.:)

ps. päivittelen täällä meidän kuulumisia jotta saisitta lukea mitä meille kuuluu, mutta elän melkeipä täysin tiedottomana mitä teidän kevääseen kuuluu.. Kirjotelkaapas, kertokaa!:)

MEMORIES OF FEBRUARY

Huhhuui, kun näin taaksepäin aikaa katselee on melko ristiriitainen ajatus siitä että justiin kirjotin muisteluja juuri taakse jääneestä tammikuusta ja nyt pitäis jo helmikuuta laittaa pakettiin. Kun taas toisaalta tuntuu että täällähän on oltu ikuisuus ja kaks kuukautta on menny niin hitaasti.. Mut ehkä se johtuu siitä että me ollaan keritty tehdä ja nähdä taas kuukauden aikana niin paljon.

Helmikuun alku hengailtiin ihan kotosalla tässä JParkissa ilman mitään erikoisempia sattumuksia tai kokemuksia, kunnes sitten saimme ihanat iloiset tytöt meidän seuraksi 10 päivän ajaksi. Siinä ajassa kerettiin kyllä kokea, niin sitä upeinta Thaimaata Krabilla lekotellen mitä kaikissa mainoksissa kuvataa kuin vähän sitä toista ääripäätä mm. maailman suurimmilla viikonloppumarkkinoilla missä oli muuten tavaraa myytävänä, mitä vaan ikinä keksiä saatto!

Loppukuu tyttöjen kotiinpaluun jälkeen ollaanki sitte elvytetty omaa mieltä turhautumisen sun muun ikävän tunteesta josta jo kirjottelinkin sekä selvitetty hieman viisumin jatkamisasioita suomen suurlähetystössä Thaimaassa vieraillen. Mutta tässä hieman tunnelmaa helmikuulta--->

KRABI THAILAND

Krabi tais päästä meijän kaikkien lomailijoitten sydämmeen. Ja olihan se aivan sen arvoinenkin. Kaikki ne valkoset biitsit, upeat saaret ja kalliot keskellä turkoosia merta..  Sinne vois lentää vaikka heti uudestaan!

Lennettiin ystävänpäivänä Krabille lomailemaan viideksi päiväksi yhessä Juulia ja Micaelan kanssa, josta oltiin jo aikasemmin varattu meille majapaikka kilometrin päästä ao nangin biitsiä. Hotelli ei sinäänsä ollut mikään luksus, muttei me siitä kyllä paljoa maksettukkaan. Maisemat ja kokemukset sen sijaan oli ihan huiput, seurasta puhumattakaan! Eka päivä vietettiin ihan  paikkaan tutustuen ja auringoista nauttien. Nähtiimpä myös Koivun perhettä jotka ovat samaisen ajan vaihdossa Phuketissa kuin mekin. Sunnuntaiks sovittiin heti aamulla treffit Julin ja Kaarlon kanssa ja vuokrattiin yks pitkähäntävene ja sen kuski päiväksi pelkästään meijän omaan käyttöön jonka aikana meillä oli mahdollisuus määrätä tahti kiertäen viisi eri  toistaan hienompaa saarta Krabin edustalla. Kyllä muuten kannatti vuokrata vaikka aluks vähän emmittiinkin. Loppujen lopuksi taittiin käydä vain kahdella saarella muut saaret vain ohittaen hitaasti syystä että ensimmäisellä"kana saarella" (suomalaisittain) viihyttiinkin hieman kauvemmin, ja pojat pääsi oikein snorklauksen ihmeelliseen maailmaan! Veden alla taitaa olla ihan hienon näkönen elämä, ite en vielä oo kerinny/uskaltanu mennä kokeilemaan. Kaksi viimeistä päivää tuli myös vietettyä phra nang nimisellä biitsillä. Hyvä ruoka, etenkin ne banaani nutella pancaket ja hienot maisemat oli kaiken a ja o ja täytty kyllä tuolla paikassa!

Loma oli kyllä tosi onnistunut kaikin puolin meijän kaikkien mielestä! Suosittelen lämpimästi miettimään Krabia jos lomalle halajat!:)

KOTI-IKÄVÄ

Niin kerkesinpä jotain tänne raapustamaan sentään mutta liian pitkä väli onkin sitten edellisestä kirjottelusta. Täällä elämä on ihan sujunut tai ainakin päivät on menny, kylläkin nyt muutamina viimeisinä päivinä niiiiiin hitaasti mutta kai varmasti silti eteenpäin. Mua rohkastiin kirjottamaan tänne ihan ääneen sitte niistä tämän lomailun ikävistä tunteista mitä ikävä kyllä on enemmän kun osasin lopulta edes pelätä. Lähtökohtana tasaista +35 astetta lämmintä, uima-allas ja punttisali koko ajan käytössäsi, eikä yhtään mitään vaipanvaihtoa rankempaa hommaa to do- listalla. Tilanteen pitäis olla ihmiselle ihanteellisin ikinä! Niin minäki aattelin vielä 3kk sitten, vaikken mikään himo lomailija oo ikinä ollu vaan tykkään normaalista arjesta pienillä hengähdyksillä tietenkin!  Ja voin kuulkaas kertoa että ei se elämä täällä niin ruusuista pelkästään ole..

"Koska mä pääsen kotiin täältä? Sitte ku ollaan Suomessa niin.... Jos oltais Suomessa.. Miksi mä oon ikinä edes suostunu lähtemään tämmöseen touhuun..."

Noita edellä mainittuja lauseen alkuja ja paljon muutakin saman tapasta on pyöriny mielessä ja onhan tuota muutaman kerran tullut aina päivän aikana sanottua valitettua ihan ääneenkin. "Mutta en mä voi mitään tälle tunteelle jatkan Joonakselle heti valitusten jälkeen.." Ikävähän on ollut jo tottapuhuen siitä asti kun lentokoneeseen astuin ja istuimeni löysin. Silloin jo jouduin keräilemään itseäni ja olo on jatkunut tasaisesti kokoajan täällä ollessa ja uhkaavasti vain voimistunut ja kärjistynyt viimeisten päivien aikana. Kaks päivää sitten taisin Joonakselle sanoa että mä lähen kotiin, tule mukaan tai jää. Mä en enään kestä tätä yksinäisyyttä kun kaikki te läheiset ystävät, perhe, sukulaiset olette niin kaukana. ja toiseks se ettei mulla yksinkertaisesti oo täällä mitään tekemistä tuntia kauvempaa/päivä. Siinä ajassa kerkeän jo siivota kodin eiliseltä sotkuilta, tiskata tiskit, pestä pyykit ja niin siinä ne olikin, sitte olis loppupäivä ohjelmassa sohvalla istumista yms mitä nyt lomailu yleensä on. Ja kyllähän lomalla jaksaa viikon olla ja istua jalat kohti kattoa, mutta kahen kuukauden lomailun jälkeen mä kaipaan normaalia elämää ja vielä 3 kuukautta samaa edessä puistattaa tosissaan. Niitä normaaleja kauppareissuja, viikkosiivoja, leikkipuistokäyntejä, ystävien kans kahvittelua, kodin laittamista omanlaiseksi, leipomista, kunnon ruuan laittoa ja lista vois jatkua vaikka kuinka ja vain noinkin normaaleja asioita.

Oon ollut aina sitä mieltä että pitää elää hetkessä ja nauttia just nyt! Ja sitä mä oon joutunu täälläkin takomaan itelle päähän ihan kunnolla. Eihän tässä oo mitään järkeä että mä kokoajan mietin sitä mitä mä nyt tekisin jos olisin Suomessa, tai kuinka kotona olis niin paljon helpompi, mikä kylläkin pitää monessa asiassa paikkansa. Tiedän myös sen että tämä varmasti kasvattaa niin minua kuin meitä perheenä tarkoitetulla tavalla ja aivan hulluna, vaikken sitä tosiaan edes jaksa nyt ajatella että tästä olis mitään muuta kun mitta täynnä lomailua ja thaimaata muistoja. Aika kultaa muistot, mä varmaan sitte jollekkin teistä kerron kuinka oli mukavaa se ja tämä. Näitten alvariinsa ikävän tunteiden toivoisin tosiaan loppuvan pikkuhiljaa, niin että oikeesti nauttisin tästä olosta nyt ja nauttisin sitten kun kotiin pääsen niin siellä niistä olevista asioista. Samalla kun koen turhautumista täällä olosta, koen että oon niin typerä ku en osaa nauttia nyt tällasista olosuhteista ja mahollisuuksista. Miks mä en oo tyytyväinen kun ollaan saatu tämmönen mahollisuus. Sanoppas se, kun ihmisen mieli on tämmönen, tai sitten se on vaan mun mieli joka tiesi jo ennen lähtöä että ilman ystäviä puoli vuotta ei oo mulle mikään helpponakki. Mutta ehkä meitäkin on moneen junaan.

Jatketaan nyt vielä valitusta kun on kerta alotettu mutta ikävää ei myöskään helpota aivan uusi elinympäristö, koti, kulttuuri, tuntemattonmat vieraat ihmiset, kieli, tavat toimia esimerkkinä ettei täällä pääse kävelemään sadan metrin sädettä kauvemmas vaan on aina otettava taksi. Tai että kaupassa saa aina arpoa mitä ostais kun tuotteet ei oo yhtään sitä mihin on tottunut, ja sisältökin vain arvailtavissa thaimaankielisestä tuoteselostuksesta. Onneksi, tämä on vain väliaikaista, onneksi! Kyllä on täytyny moneen kertaan todeta että on näköjään mentävä näinkin kauvaksi nähdäkseen lähelle.

Oon yrittänyt tässä ajatella että ehkä tämä ikävän kärjistyminen, tylsistyminen, turhautuminen ja kaikki mahdollinen tunne on nyt huipussaan kun ei enään inhottavampi olokaan voi oikeestaan olla ja onhan nämä nyt aika pieniä murheita melkeen mihin vaan verrattuna. Tästä ei voi kun nousta ylöspäin ja se alkakoon nyt pikkuhiljaa kun alkaa puoliväli häämöttää. Onhan me jo täällä olon aikana saatu kokea paljon uutta ja ihmeellistä ja vietetty ihana loma kera kahden tyttösen sieltä suomesta Krabilla! Kiitos vielä teille Juulia ja Micaela! <3 Mutta kirjoitetaan lisää niistä huippuhetkistä sitte seuraavan postaukseen.

Löysin muuten lausahduksen just tähän hetkeen joka kuuluu näin: Päivä kerrallaan kun ei kahtakaan saa menemään!

Tässä vielä muutama kuva eilisestä mun mieleen samaistuvasta kelistä, oli muuten melkonen pauhaus, ja jyrinä. En oo ikinä samanlaista nähny suomessa. Tykkäsin silti ilmasta, vaihtelua tasapaksuun lämpöön meinaan!

Nauttikaa te ystävät siitä Suomen kauniista jo alkaneesta keväästä, sitäKIN on ikävä.:)

Ps. Pienikin kommenttisi ilahduttaa minua!:)