VIIKONLOPUN HELMIÄ

Sain lauantaina sanoisinko harvinaita vieraita käymään! Kaksi ihanaa kauppis ajan tyttöstä matkusteli ihan meitä varten Helsinkiin päiväksi. (Onneksi on olemassa edullinen Onnibussi tällaisia pikavisiittejä varten!) Tytöt eivät olleet nähneet vielä pikku miestäkään ja Ruben saikin tytöt lumottua hyvin puoleensa heti alkajaisiksi.

Lauantaiseen Helsinkipäivään mahtui kaikenlaista.. mm. heti kun tytöt tulivat lähdettiin metsästämään kirpparia jostain päin kaivaria.. tais meillä osoitekkin olla mutta kovasti puhelimen navigointikykyyn kiersimme samalla kaivarin rannat etsien tätä kyseistä kirpparia minkä nimeä en edes enään muista. Kirpparikin sinäänsä taisi olla vähän pettymys meille kaikille, tai mitään hirveitä löytöjä sieltä emme tehneet. NOH tulipahan ainakin päivän urheilutkin samalla.:) 

Päätimme yhteisesti että takas ei kävellä tai meillä menee koko tyttöjen olo aika urheiluksi... ja nälkäkin oli jo joten hyppäsimme ratikkaan ja ratikka vei meidät onnellisesti melko lähelle ravintolaa johon ajateltii mennä syömään. Vapiaano Helsingin keskustassa rautatientorin kulmassa ei minua ainakaan ole vielä kertaakaan pettänyt, siis ruoka on HYVÄÄ... Niin mutta ne jonot!! Olimme kaikki tyytyväisiä kuitenkin loppujen lopuksi hyvästä ruuasta vaikka jonotukseen meinasi mennäkkin hermot, muutamaan otteeseen. Suosittelen siis lämpimästi Vapianoa jos sielläpäin liikkutte!

Ruokailun jälkeen suuntasimme kamppiin vähän kiertelemään kauppoja ja lopuksi kahville/ smoothielle foorumin. Oli kiva pitkästä aikaan ihania ystäviä ja jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin, toivottavasti seuraavaan näkemiseen ei veny yhtä pitkään!!

Kiitos tytöt mukavasta päivästä!

Sunnuntaina tuli täyteen yksi vuosi lisää elämänkokemusta ja mittarissa on nyt 21. Hui kun aika menee nopeesti. En mitään erikoista kyllä tuolta päivältä silti odottanut, nykyään kun tuntuu että se on päivä muiden joukossa toisin kun kymmenen vuotta sitten.. Sillon oli tiedossa isot kemut ja oikeesti tuntui siltä että on jokin erikoinen päivä. Mutta nykyään ei synttäripäivältäkään kannata edes odottaa mitään suurempia ettei pety, ja toisaalta ei sitä vanhenemista enään niin edes toivo, niin miksi juhlia?! 

Rakas mieheni oli tämän päivän kuitenkin muistanut pienellä ihanalla paketilla josta olin kyllä enemmän kuin otettu! Hän oli käynyt kultakaupasta valitsemassa ite mulle hopeisen Thomas Sabon suunnitteleman rannekorun ja tykkäsin kyllä paljon! Koru on just minun tyyliin sopivan simppeli mutta kuitenkin nätin näköinen jota voi käyttää minusta ihan arkenakin jos tykkää!